Lothrop Stoddard

Theodore Lothrop Stoddard (29. kesäkuuta 1883 Brookline, Massachusetts – 1. toukokuuta 1950 Washington DC) oli yhdysvaltalainen kirjailija, toimittaja, historioitsija ja rotuantropologi.

Lothrop Stoddardin vanhemmat olivat kirjailija John Lawson Stoddard ja Mary H. Stoddard. Vuonna 1900 hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan taistellakseen Filippiinien–Yhdysvaltain sodassa ja hän palveli sitten viestijoukoissa. Armeijasta päästyään opiskeli Bostonin yliopistossa oikeustiedettä ja Harvardin yliopistossa historiaa. Hän suoritti Ph.D. (Doctor of Philosophy) -tutkinnon historiassa Harvardin yliopistossa 1914. Stoddard oli American Political Science Associationin, American Historical Associationin, Academy of Political Sciencen, American Eugenics Societyn ja Margaret Sangerin perustaman American Birth Control Leaguen jäsenenä. Vuonna 1923 paljastui että Stoddard oli myös Ku Klux Klanin jäsen ja toimi järjestön konsulttina.

Stoddard kirjoitti useita kirjoja rotukysymyksistä ja siirtolaisuudesta. Näissä kirjoissa kannatettiin eugeniikkaa, valkoisen, ennenkaikkea pohjoisen rodun ylivaltaa sekä tieteellistä rasismia. Kirjoista tunnetuin oli 1920 ilmestynyt ''The Rising Tide of Color Against White World-Supremacy'', johon esipuheen kirjoitti antropologi ja eugenisti Madison Grant. Kirjassa Stoddard väitti värillisten kansojen väestönkasvun uhkaavan valkoisten hallitsevaa asemaa, joka oli jo heikentynyt ensimmäisen maailmansodan tappioiden ja siirtomaaimperiumien romahtamisen takia. Hän syytti myös saksalaisia teutonisia imperialisteja maailmansodan syttymisestä. Stoddard jakoi valkoisen rodun pohjoiseen, alpiiniseen ja välimerelliseen rotuihin, joista pohjoinen rotu oli ylivertaisin ja sen säilyminen olisi turvattava eugeniikan avulla. Hän katsoi että Yhdysvaltoja uhkasi alpiinisten, välimerellisten, juutalaisten ja aasialaisten kasvava siirtolaisuus. Stoddard vastusti rotujen sekoittumista ja katsoi että se olisi estettävä lainsäädännöllä.

Kirjassa ''The Revolt Against Civilization: The Menace of the Under-man'' (1922) Stoddard esitti kehittyneen yhteiskunnan yksilöille asettamien vaatimusten kasvaneen ja samalla oli syntynyt alaluokka, joka ei kyennyt näitä vaatimuksia täyttämään ja alkoi sen vuoksi kapinoida yhteiskuntaa vastaan. Stoddard kannatti siirtolaisuuden rajoittamista ja syntyvyyden säännöstelyä, jotta tälläisen alaluokan kasvu estettäisiin. Samalla olisi hänen mielestään tuettava syntyvyyttä keski- ja yläluokan piirissä. Natsien rotuteoreetikko Alfred Rosenberg otti käyttöön ali-ihmisen käsitteen Stoddardin kirjan saksalaisesta käännöksestä ''Der Kulturumsturz: Die Drohung des Untermenschen'' (1925).

Väitellessään vuonna 1929 sosiologi ja historioitsija W. E. B. Du Boisin kanssa Stoddard ilmoitti kannattavansa Yhdysvaltain etelävaltiossa harjoitettua rotuerottelua.

Toisen maailmansodan alkuvaiheissa Stoddard oli 1939–1940 neljän kuukauden ajan Saksassa North American Newspaper Alliancen kirjeenvaihtajana. Hän kirjotti kokemuksistaan kirjan ''Into the Darkness: Nazi Germany Today'' (1940), joka sisälsi muun muassa Heinrich Himmlerin, Robert Leyn ja Fritz Sauckelin haastattelut. Stoddard tapasi myös Hitlerin ja tutustui Charlottenburgissa perinnöllisyysterveysoikeusistuimen (''Erbgesundheitsgericht'') toimintaan. Tämä oikeus päätti saksalaisten pakkosteriloinneista ja Stoddardin mielestä se kitki ongelmia saksalaisten perimästä tieteellisesti ja humaanisti.

Toisen maailmansodan jälkeen Stoddardin esittämien ajatusten alettiin katsoa olleen liian lähellä natsien vastaavia ajatuksia ja hän menetti maineensa suurelta osin. Stoddard kuoli vuonna 1950 syöpään lähes unohdettuna. Wikipedian tuottama